Musiikki on kauhea asia

Konserttijuliste

Helsingin Konservatorion konserttisalissa tiistaina 21. marraskuuta 2006 kello 19

Matti Sunell: marimba, vibrafoni ja rätkyttimet. Moka-lyömäsoitinyhtye: Hanne Eronen, Tuomo Lassila, Jussi Markkanen, Sami Savolainen, Pasi Suomalainen, Ville Syrjäläinen

Mellunkylän kontrapunkti (2006)

Onko tämä jotakin itähelsinkiläistä köyhän miehen Reichia? Esikuvana selvästikin on Steve Reich ja hänen Counterpoint-nimiset kappaleensa. Niissä on etukäteen valmistettu äänite, johon on soitettu päällekkäin esimerkiksi yhdeksän stemmaa, ja solisti soittaa konsertissa oman osuutensa äänitteen kanssa. Mellunkylän kontrapunktissa sen sijaan solisti tuottaa kaikki äänet elävässä tilanteessa. Soittaja äänittää musiikin pätkiä talteen kappaleen kestäessä ja laittaa ne soimaan oikeissa kohdissa. Näin syntyy vähitellen minimalistinen kudos, jossa soi parhaimmillaan kymmenen marimbaa yhtä aikaa.

Arthroscopia glenohumeralis (2004-2005)

Aloitteleva kiipeilijä rikkoo olkapäänsä ja menee toistuvien sijoiltaanmenojen jälkeen leikkaukseen, jossa olkanivel korjataan, ehkei uudenveroiseksi mutta paikoillaanpysyväksi kuitenkin. Sairaalaan mennessään hän ottaa mukaansa videokasetin, koska arvelee tähystysleikkauksia otettavan nauhalle ja käsillä olevan hyvän mahdollisuuden saada materiaalia musiikkivideoon.

Kuvaosuus on sama kuin ensiesityksessä 2004, musiikki sen sijaan on uusittu vuonna 2005. Materiaali esitellään johdannossa (ensimmäiset 2,84 sekuntia), loppuaika on kehittelyä.

Kappaleen taustasta kerrotaan hieman pidemmin täällä.

Ney Rosauro: Konsertto vibrafonille ja lyömäsoitinyhtyeelle (1996)

Vibrafonikonsertto on sävelletty Santa Mariassa Brasiliassa vuosina 1995 ja 1996 ja omistettu Evelyn Glennielle. Alkuperäinen sävellys on vibrafonille ja kamariorkesterille, ja myöhemmin on laadittu versiot puhallinorkesterille ja lyömäsoitinyhtyeelle. Kolmiosaisen teoksen kaksi jälkimmäistä osaa yhdistyvät toisiinsa tauottomasti vibrafonin soololla. Ensimmäinen ja viimeinen osa rakentuvat asteikolle joka on yhdistelmä lyydistä ja miksolyydistä. Tällainen asteikko on yleinen Koillis-Brasilian kansanmusiikissa.

Ensimmäinen osa (Recitativo - Allegro) kertoo Brasilian koillisosien kuivien seutujen köyhien asukkaiden alituisesta elämänkamppailusta

Toinen osa Acalanto (kehtolaulu) perustuu brasilialaiseen kehtolauluun nimeltä Tutú Marambá ja kuvaa lapsen rauhaisaa vaipumista uneen. Erikoinen sointi, joka saadaan soittamalla vibrafonia kapulan varrella, muistuttaa soittorasian ääntä.

Viimeinen osa (Vivo - Presto) kuvaa lokkien lentoa. Säveltäjä sai innoituksensa siihen Ipaneman rannalla Rio de Janeirossa katsellessaan auringon laskua Arpoadorin kallioiden taakse.

Perustuu Ney Rosauron teosesittelyyn (neyrosauro.com).

Tämä dokumentti on luotu 2006-07-29 ja sitä on viimeksi muutettu 2006-11-16.
Konserttiluettelo
Matti Sunell