Musiikkiopisto Juvenalia ja Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudio esittävät:

Masiinat ja musikantit 3

Sellosalissa perjantaina 13.4.2007 kello 19

  1. No, tervetuloa.
    Matti Sunell, marimba ja rätkyttimet
  2. Suvisoitto
    säveltäjä Usko Meriläinen
    Hellevi Lassfolk, huilu
  3. Raudan synty
  4. Vesihiisi
    Veera Voima, laulu
  5. Zoo
    ohjaaja Salla Tykkä, musiikin säveltäjä Max Savikangas
  6. Contemplation 2
    säveltäjä Jarmo Sermilä
    Olli-Pekka Tuomisalo, alttosaksofoni
  7. Kahvikuppi
  8. Tiskivuori
  9. Perunakeitto
    Bottle Consort:

Sellosalin tekniikka

No, tervetuloa.

No, tervetuloa. on tehty konsertin aloituskappaleeksi. Se on jokaisessa konsertissa hieman erilainen, joskus myös eriniminen. Se johdattaa kuulijat odottelutunnelmasta suorastaan salavihkaa sähköiseen äänimaailmaan. Tällä kertaa mukana on myös laihialaista spektrimusiikkia.

Matti Sunell on lyömäsoittaja ja lyömäsoitinten ja musiikkiteknologian opettaja. Hän esiintyy omissa konserteissaan sekä kamari- ja orkesterimuusikkona. Hän on säveltänyt kamari-, vokaali-, konsonantti- ja tietokonemusiikkia.

sunell.fi

Usko Meriläinen (1930–2004): Suvisoitto (1979)

Suvisoitto huilulle ja heinäsirkoille kuvaa säveltäjän sanoin kesäisiä ajatuksia. Huilun sooloa säestävä ääninauha on koostettu ja muokattu yksinomaan heinäsirkkojen tutuista sirinöistä. ääninauhalla soittelevat niin kotoiset sirittäjät kuin ulkomaisetkin aina japanilaista hepokattia myöten. Meriläisen hienosti kirjoittama huilusoolo vuoropuhelee ja kilvoittelee ääninauhan kanssa. Huilusooloa ja ääninauhaa yhdistävät paikoin selkeät säveltasot ja sävelkulut kuin myös aika-ajoin tiettyyn pulssiin hakeutuvat rytmiaiheet.

Hellevi Lassfolk on toiminut huilunsoiton opettajana Musiikkiopisto Juvenaliassa vuodesta 1985 lähtien ja huilunsoiton lehtorina vuodesta 2002 lähtien. Hän on suorittanut huilunsoiton jatkotutkinnon Helsingin Konservatoriossa sekä filosofian maisterin tutkinnon Helsingin Yliopistossa. Opetustoimen ohella hän esiintyy säännöllisesti ja hänen ohjelmistonsa ulottuu barokkimusiikista aina nykymusiikkiin asti.

Raudan synty, Vesihiisi

Veera Voiman musiikki pohjaa muinaissuomalaiseen perinteeseen ottaen vaikutteita maailman turuilta. Laulujen lyriikat ovat kalevalaisia säkeitä, samaanien ja syntymyyttien ajoilta. Niissä on meidän päiviimme asti säilynyt vanhan kansan käsityksiä mm. maailmansynnystä, karhun pyhyydestä ja linnunradan ja maailmanpuun yhteydestä.

Veera Voima (s.1975) on kansanlaulaja ja kansanlaulun opettaja, jonka erityiskiinnostuksena on rikas runonlauluperinteemme muinaisine myytteineen sekä epätavalliset kansanomaiset äänenkäyttötavat. Veera Voima opettaa pääkaupunkiseudulla kansanlauluryhmiä, joille hän myös säveltää ja sovittaa. Voima on valmistunut musiikin maisteriksi 2004 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta ja jatkaa opintojaan edelleen musiikkikasvatuksen osastolla.

www.veeravoima.net

Zoo (2006)

Ohjaajalta

Kun lähdin kehittämään käsikirjoitusta, oli mielessäni vahvasti yksi hetki. Oli talvi-ilta. Seisoin kameroineni lumihangessa. Oli pimeää ja kuvasin sisään kirkkaasti valaistuun uimahalliin. Yhtäkkiä näin itseni ja koko tilanteen kauempaa. Näky muuttui kiinnostavammaksi, kuin se mitä juuri sillä hetkellä kamerani läpi katsoin. Ajattelin sitä, miten vahvasti ihmisen omakuva on hänen tietoisuudessaan ja kuinka kuvien tekeminen ja juuri tässä tilanteessa valokuvien ottaminen muovaa käsitystä itsestämme. Kuvat jäävät todistamaan tekijänsä olemassaolosta konkreettisina esineinä, mutta samalla vangittuina hetkinä yksilön muistin ajanvirrassa. Tähän hetkeen ja siitä syntyneisiin ajatuksiin perustuu Musta vesi -elokuva.

Olen tehnyt kuvausretkiä eläintarhoihin jo kolmatta vuotta. Eläintarha merkitsee minulle suljettua ja keinotekoista maailmaa. Se on luonnon kuva, jäljitelmä, joka on suunniteltu ja toteutettu ihmisen käden kautta. Eläintarha on myös paikka, joka on tehty kuvattavaksi. Teoksessa toistuu ajatus kuva kuvassa: eläimet naisen ottamissa valokuvissa, nainen samoissa kuvissa eläinten kanssa, eläintarha katsojan muistikuvissa. Kuvatessaan eläintarhaa päähenkilö näkee itsenä kokonaisuuden osana suuressa kuvassa. Tämä on teoksen keskeisin teema. Päähenkilö muistuttaa etäisesti Tippi Henderniä Alfred Hichcockin Linnut-elokuvasta. Hänkin on eräänlainen kuva kuvassa.

Valokuvaaminen korostaa kuvaajan valtaa suhteessa kuvan kohteena olijaan. Teos käsittelee ihmisen vallankäytön ja hallitsemisen tarvetta. Elokuvassa rinnastuvat uppopallopelin ja eläintarhan luonne: urheilun ja huvin muuttuminen kamppailuksi elämästä ja kuolemasta, minuudesta ja toisen ihmisen tai luontokappaleen hallinnasta. Eläintarha sisältää voimakkaita mielleyhtymiä luonnon ja urbaanin, vapaan ja vangitun, esille laitetun ja kätketyn kaltaisista vastakkainasetteluista. Vesi on suljettu, lähes klaustrofobinen tila, joka rinnastuu eläintarhan häkkeihin. Verkot ja aidat muodostavat rajapintoja, joita päähenkilö rikkoo katseellaan samoin kuin vedenpinnan noustessaan ylös hengittämään tai sukeltaessaan syvyyksiin. Kuitenkin ainoa konkreettinen side tapahtumapaikkojen välillä on nainen itse. Hän liikkuu näiden kahden irrallisen maailman välillä. Tämä korostaa naisen paikattomuutta, etääntymistä todellisuudesta.

Elokuvan aikana valta-asetelma kääntyy ylösalaiseksi: päähenkilö tuntee olevansa itse eläinten katseiden ja elokuvakameran kohteena ja yrittää paeta tätä tunnetta. Elokuvaan syntyy takaa-ajoasetelma. Uppopallopelin rytmin vaihdoksilla, kuten hidastuksilla, nopeutuksilla ja koreografialla, voimistetaan eläintarhan tapahtumia. Elokuvan lopulla nainen kohtaa häntä kuvaavan kameran. Hän pakenee sitä ja uhkaksi kokemiaan eläimiä karhuaitaukseen ja sen vesialtaaseen.

Haluan kuvata tunnetta, siitä ettei elämä ole ihmisen hallittavissa, vaan se vuotaa ja pakenee hänen käsistään, mitä tiukemmin hän yrittää sitä hallita. Naisen olemuksessa on tuulahdus glamouria, harmaiden ja synkkienkin tilojen sekä veden tummuuden keskellä. Hänen epäjohdonmukaiset teot vapauttavat naisen roolin epäonnistuneen elämän siteistä tai tämän elokuvan sankarittarena.

Salla Tykkä, 27.7.2005

Salla Tykkä on helsinkiläinen valokuva-, video- ja elokuvataiteilija. Hänen töilleen omistettuja näyttelyitä on järjestetty useissa taidegallerioissa ympäri maailman, esimerkiksi Genevessä, Helsingissä, New Yorkissa, Pariisissa, Tokiossa ja Wienissä. Lisäksi hän on ollut kansainvälisesti esillä monissa ryhmänäyttelyissä. Tykän elokuvia on esitetty kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla muun muassa Rotterdamissa, New Yorkissa, Bilbaossa ja Torontossa. Tykkä on saanut myös kansainvälisiä palkintoja ja palkintoehdokkuuksia, esimerkiksi Arte-palkinnon Hampurin lyhytelokuvafestivaaleilla vuonna 2006 elokuvasta Zoo.

www.sallatykka.com

Musiikkia Salla Tykän elokuvaan Zoo

Salla Tykän ottaessa yhteyttä olin jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiinnostavaa säveltää musiikkia johonkin taide-elokuvaan. Olin siis helppo nakki, varsinkin kun kysymys oli elokuvasta ilman puhetta, jolloin musiikille ja äänisuunnittelulle oli tarjolla paljon tilaa. Sain elokuvan valmiiksi leikatun raakaversion dvd-levyllä ilman äänisuunnittelija Janne Jankerin osuutta, hän halusi odottaa musiikkiani ensin.

Salla toivoi, että säveltäisin fiiliksiltään jotenkin hieman Hitchcock-elokuvien tapaista musiikkia. Otin tämän huomioon sekä kokoonpanon valinnassa että musiikin yleisilmeessä, yrittämättä kuitenkaan kopioida Bernard Hermanin sävelkieltä. Dvd-levyä aikani katseltuani päätin, että kaikki elokuvan musiikkipaikat tulevat noudattamaan samaa perusideaa: musiikissa tapahtuu täyskäännös yhtäaikaa kuvassa tapahtuvan muutoksen kanssa, eräänlainen sokkiefekti, ikään kuin neula pistäisi sormeen. Tämän jälkeen etsin elokuvasta musiikin käänteille sopivat paikat, esimerkiksi: nainen kääntyy katsomaan taaksepäin, kameran laukaisu, nainen laittaa kämmenen ikkunaan, leikkaus veteen kävelevään naiseen.

Lähtökohtana sävellystyössä oli siis ennalta annettu kuva, mutta tarkoitukseni oli, että musiikki ei pelkästään säestä, vaan on kuvan kanssa kontrapunktissa. Vaikka musiikki kumartaakin Bernard Hermanin suuntaan on sävelkieli omaani. Hyödynsin kehittelemiäni laajennettuja jousisoitintekniikoita sekä 6-sävelistä harmonia/skaala-järjestelmää.

Musiikin esitti Kokkolan Snellmann-salissa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Juha Kankaan johdolla, äänityksen teki itse suunnittelemillaan ja rakentamillaan rapsakoilla Aallotar-mikrofoneilla Kai Lassfolk. Kun olin saanut äänitykset koostettua ja masteroitua, sovitimme ne äänisuunnittelija Janne Jankerin kanssa haluamiini kohtiin elokuvassa. Synkronointikohtina eivät siis olleet musiikin alkamispaikat, vaan ne paikat missä musiikissa tapahtuu käänne.

Haluan kiittää Jankerin äänisuunnittelua: kaikki muu ääniaines, jota elokuvassa jousiorkesterin lisäksi kuullaan, elää mielestäni ansiokkaasti musiikin kanssa.

Max Savikangas

Max Savikangas (s. 1969) valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1998 opiskeltuaan musiikin teoriaa, sävellystä, alttoviulunsoittoa (A-kurssitutkinto vuonna 1997) ja elektroakustista musiikkia. Hän on säveltänyt tähän mennessä 68 teosta: instrumentaali- ja vokaalimusiikkia, elektroakustisia sävellyksiä sekä näiden yhdistelmiä. Alttoviulistina Savikankaan kiinnostus kohdistuu nykymusiikin esittämiseen sekä improvisaatioon. Hän on Uusinta-kamariyhtyeen ja Uusinta-jousikvartetin perustajajäsen.

Savikangas oli opiskelijana aktiivisesti mukana useilla kursseilla ja hengailijana kahvihuoneessa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen studion toiminnassa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Studio on merkittävä paikka Savikankaan säveltämiselle: sävellysinto heräsi nimittäin studiokurssin tehtävää tehdessä, kun piti yhdistellä miksauspöydän avulla usealta kelanauhurilta tulevia äänimateriaaleja. Tajunta räjähti! Hänen ensimmäiset elektroakustiset sävellyksensä Virralla, Huuto, Pallot, Zoom ja Laulu syntyivät musiikkitieteen laitoksen studiossa 1991–1992.

Jarmo Sermilä (1939): Contemplation 2 (1978)

Sermilän teoksen nauhaosuus on koottu slovakialaisen vuoristohuilun fujaran sekä EML-syntetisoijan äänistä. Saksofoniosuudessa pitkät vibraton tai trillien värittämät sävelet henkivät rauhaa, jonka hetkittäin katkovat etulyöntimäiset juoksutukset tai hermostuneet staccato-kulut.

Olli-Pekka Tuomisalo (s. 1970) on suomalaisen klassisen saksofonin ahkerin lipunkantaja. Hän on soittanut eri sinfoniaorkesterien solistina n. 50 kertaa. Lukuisat kiertueet ulkomailla ovat vieneet häntä Yhdysvaltoihin, Ranskaan, Saksaan, Englantiin, Tanskaan, Ruotsiin, Venäjälle, Viroon, Espanjaan ja Belgiaan. Saksofoninsoiton A-tutkinnon Tuomisalo suoritti maaliskuussa 1999 erinomaisin arvosanoin ja valmistui musiikin maisteriksi samana keväänä. Syksyllä 2005 hän aloitti jatko-opinnot Sibelius-Akatemian DocMus-yksikössä. Ensikonserttinsa Tuomisalo piti syksyllä 2002 ja samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen Saksofoniseuran Josef Kaartinen -palkinto. Tuomisalolle on omistanut teoksiaan parikymmentä säveltäjää. Hän on julkaissut viisi soololevyä, joista neljä koostuu kotimaisesta musiikista. Tuomisalon musiikillinen laaja-alaisuus mahdollistaa keikkailun hyvinkin erilaisissa ympäristöissä; Helsingin kaupunginorkesterista kamarimusiikin kautta Jean S. -rockyhtyeeseen.

www.ollipekkatuomisalo.com

Kahvikuppi, Tiskivuori, Perunakeitto

Teokset ovat osa suurempaa keittiöfilosofiakokonaisuutta. Se sallii ja antaa, se ei vaadi, ei pyydä – eikä nipota. Tällä kertaa Erno Haukkala (Alamaailman Vasarat, Soul Captain Band...) viimeistelee torvellaan keitoksen, jossa Perttu Hämäläinen luo äänille kuvallisia vastineita, paikan päällä. Jännitys tiivistyy. Tasot nousevat. Päästetään pullonhenki pihalle.

Bottle Consort on elektroakustisen pullon ympärille muodostunut musiikkiseikkailu, joka alkoi vuonna 2001. Elektroakustinen pullo on itse kehitetty soitin, jolla akustisen kierron avulla luodaan sähköistä ääntä ja tunnelmaa. Kitara ja laulu ovat vastuussa palapelin melodisista lohkoista. Projektin ytimessä makaavat kieli poskessa Penttinen, Prättälä, Ojanen ja Dantchev. Vierailevat taiteilijat maustavat seosta omaleimaisin äänin ja kuvin.

www.myspace.com/bottleconsort


Tämä dokumentti on luotu 2006-08-16 ja sitä on viimeksi muutettu 2007-04-18.
Konserttiluettelo
Matti Sunell